WIGILANT-sukuseura ry

 

SUKUTAPAHTUMA HUITTISISSA 29.8.2009


Takaisin toiminta sivulle
 
 

Osallistuneet Hannulan talon pihalla

Vas. Outi Karrikka, Tarmo Tuominen, Ulla Tuominen, Jukka Karrikka, Auli Raunio, Hannu Aunoila, Leena Aunoila, Tuula Valpasvuo, Katri Mäkelä, Vesa Valpasvuo, Anna Jaatinen, Jussi Konttinen, Pirkko Valpasvuo-Jaatinen, Kari Kankaanranta, Vieno Mäkelä, Sirkka Kankaanranta, Pirkko Konttinen, Juhani Mäkinen, Reijo Vuontelo, Sirkka Mäkinen ja Tapani Konttinen.
Kuvasta puuttuvat Helvi ja Ilpo Karrikka, Seija Lahdenmaa sekä kuvan ottanut Taina Karrikka.
 

 

Kokouspaikkana oli Pirkko Valpasvuo-Jaatisen ja Anna Jaatisen koti Hannulan tila Huittisissa. Kokoontuminen ja ilmoittautuminen tapahtui  klo 11.00 - 12.30 välisenä aikana Hannulan vanhassa navetassa, josta oli  hauskalla tavalla tehty viihtyisä kokoustila, mikä oli myös me pidimme kokouksemme.  Osallistujia oli kaikkiaan 25. Perinteiseen tapaan tilaisuus aloitettiin juomalla ensin kahvit.
 

Tilaisuuden emäntä Pirkko Valpasvuo-Jaatinen toivotti läsnä olleet tervetulleiksi ja kertoi Hannulan talon historiasta. Nykyiset rakennukset ovat vuodelta 1885. Alkuperäinen talo oli tuhoutunut tulipalossa. Palon aikaan Pirkon edesmenneen puolison Simo Jaatisen äiti oli ollut lapsi. Talon oli omistanut Erland Hannula, joka lapsettomana kuoltuaan testamenttasi talon Turun suomalaiselle yliopistolle. Erlandin sisar Anna avioitui Hannulan tilalle uuneja muuraamaan tulleen Johannes Jaatisen kanssa ja pariskunta osti tilan itselleen. Heidän lapsiaan olivat Anna-Liisa ja Pirkon mies Simo. Tilan jako tapahtui 1970-luvulla ja vuodesta 1989 Hannulan tila on ollut Anna, Pirkko ja Simo Jaatisen koti. Simo Jaatinen kuoli 1999.

Puheenjohtajamme Jukka Karrikka toivotti omasta puolestaan kokousvieraat tervetulleiksi, kiitti tilaisuuden emäntää Pirkkoa järjestelyistä sekä selosti päivän ohjelmaa. Jukka alusti keskustelun sukuseuran viirin myynnistä, sillä muutamat sukuseuran jäsenet ovat ilmaisseet halunsa ostaa viirejä itselleen ja mahdollisesti lapsilleen. Otettiin kantaa puolesta ja vastaan. Vahvasti tuli esiin näkemys, että viiriä ei pidä myydä, vaan se on ansaittava. Vaihtoehtona esitettiin, että sukuseuralla voisi olla viirin lisäksi joku toinen tunnusmerkki, jota sitten myytäisiin. Tällainen voisi olla pienoisviiri, viiri seinätauluna, rintamerkki tai jopa sormus. Itse olen pohdiskellut asiaa kokouksen jälkeen ja oma mielipiteeni on, että nykyinen viiri riittää, eikä tarvita mitään em. tapaista lisärekvisiittaa. Kun viiri ansaitaan, tulee siihen asianmukainen laatta numeroineen, mutta sen lisäksi sitä voitaisiin mielestäni aivan hyvin myydä ilman laattaa sopivaan hintaan jäsenille .

Historiikkitoimikunnan sihteeri Tarmo Tuominen selosti historiikkitoimikunnan työtä. Sukuseura täyttää 2011 pyöreät 10 vuotta. Siihen mennessä on 2005 julkaistu historiikki tarkoitus päivittää ja täydentää. Uuteen versioon tulee myös sukuseuran historiikki. Ajatuksia vaihdettiin julkaisumuodosta eli tehdäänkö mappi vai kirja tai molemmat. Yleinen mielipide oli, että ainakin mappi tehdään ja kirjan kohtalo ratkaistaan myöhemmin.
 

Tapani Konttinen alusti keskustelun sukuseuran tulevaisuudesta. Keskusteluaiheen taustalla oli huoli jäsenmäärän alenevasta trendistä. Todettiin, että nuorta väkeä on vaikea saada mukaan ja keski-ikäiset työelämässä vielä mukana olevat eivät helposti löydä aikaa tämäntapaiseen toimintaan. Lisäksi on tavallista, että kiinnostus omia juuria kohtaan herää vasta vanhemmalla iällä. Keskustelun päätti Auli Raunio osuvalla toteamuksellaan, että me toiminnassa mukana olevat teemme arvokasta työtä tallettaessamme sukumme perintöä, eikä meidän kannata huolestua nuoremman polven vähäisestä kiinnostuksesta toimintaamme kohtaan.

Seurasi palkitsemiset eli viirien jako ansioituneille sukuseuran jäsenille. Viiri no 1 oli jo luovutettu sen suunnittelijalle Ilppo Voutilaiselle. Nyt luovutettiin seuraavat viirit:
Viiri no 2: Reijo Vuontelo
Viiri no 3: Tapani Konttinen
Viiri no 4: Auli Raunio
Viiri no 5: Pirkko Valpasvuo-Jaatinen

Kokouksen jälkeen oli vuorossa tutustuminen Hannulan taloon Pirkon opastuksella. Erityisesti salissa oli nähtävissä ja aistittavissa vanha satakuntalainen talonpoikaiskulttuuri.

Kiertoajelu Huittisissa tilausbussilla käynnistyi klo 14.30 Pirkon toimiessa turistioppaana.  Tutustumiskohteitamme olivat Ripovuori, Pahkaparatiisi ja Huittisten kirkko. Erikoinen nähtävyys oli Pahkaparatiisi, jonne Mauno Suonpää on vuosikymmenien aikana kerännyt luonnon monimuotoisuuden ja erikoisuuksien mahtavan kokoelman. Isäntä itse esitteli meille kokoelmaansa. Kiertoajelun jälkeen majoituttiin ja levättiin hiukan.
 
Illallinen oli katettu Hannulan tilan viihtyisään navettaan klo 18.00. Ruoka oli erinomaista. "Huittisten hullu mies" 2008 Eeva Kaplas hauskuutti meitä runoillaan. Seurusteltiin ja viihdyttiin. Loppuillasta soitteli Pirkko vanhoja levyjä, varttuneemman nuorison tanssimusiikkia. Oli mukava kuulla pitkästä aikaa Olavi Virtaa ja Henry Theeliä. Intouduttiin jopa tanssimaan. Aika kului ja yhtäkkiä huomasimme pikkutuntien olevan jo käsillä. Sitten vaan majapaikkaan ja postlojoks eli loikimaan, kuten Pohjois-Karjalassa sanotaan.
 
Sunnuntaina oli ohjelmassa vielä tutustuminen Pyhän Olavin uudelleen rakennettuun keskiaikaiseen kivikirkkoon Tyrväällä. Kirkko oli muutamia vuosia sitten tuhoutunut jonkun aivokuolleen tyypin sytyttämässä tulipalossa. Porukka oli harvennut ja Pirkon mukana olivat opastetulla kierroksella mukana vain Karrikat (Taina ja Jukka) ja Tuomiset. Minä suuntasin auton keulan jo aamupalan jälkeen Pohjanmaalle, mutta poikkesimme kuitenkin Tyrvään kirkolla, joka sattumalta oli jo aamupäivällä auki.

Oli jälleen mukava sukutapahtuma. Lämpimät kiitokset Pirkolle ja Annalle järjestelyistä ja erityisesti siitä, että saimme tulla pitämään kokoustamme heidän kotiinsa.

-webmaster-