WIGILANT-sukuseura ry

--- o ---
etusivu     sukuseura     sukupuu     tapahtumat    

historia     säännöt     toimintasuunnitelma     hallitus     liittyminen
--- o ---



Tapani Konttinen

KARL GUSTAV WIGILANT

Karl Gustav Wigilant oli Abraham Heikinpoika Wigilantin poika ja Emil Johannes Vigilantin isä. K.G. Wigilant oli merkittävä mies kotipitäjässään Jokioisissa, missä hän teki elämäntyönsä kartanon voutina. Sen lisäksi hän osallistui aktiivisesti kunnallis- ja kirkkohallintoon sekä toimi lisäksi monipuolisesti mielipidevaikuttajana kotiseudullaan muun muassa lukuisten lehtikirjoitustensa kautta.

Sukutausta

Karl Gustav Wigilant syntyi 15.11.1844 Jokioisissa kartanon voudin Abraham Wigilantin ja hänen vaimonsa Maja Stinan vanhimpana lapsena. Perheessä oli lisäksi kaksi nuorempaa lasta, 1848 syntynyt Johanna Maria ja 1851 syntynyt Sofia. Abraham Wigilant, meidän "abrahamilaisten" kantaisä, syntyi Perttelissä 16.6.1815, muutti Jokioisiin toimien siellä kartanon voutina ja kuoli itsellisenä 17.8.1896. Karl Gustav Wigilant teki elämäntyönsä voutina Jokioisten kartanossa. Karl Gustav Wigilant oli monipuolinen mies, joka voudintoimensa ohella osallistui yhteiskunnallisiin rientoihin kuten kunnallis- ja kirkkohallintoon sekä kirjoitteli mielipidekirjoituksia sanomalehtiin. Kirkonkirjojen mukaan Karl Gustav Wigilant oli ammatiltaan lampuoti ja kuoli Jokioisten Jänhijoella 29.3.1907. Ehkäpä hän oli vanhoilla päivillään luopunut voudintoimestaan ja ryhtynyt lampuodiksi. Tämä yksityiskohta ei selviä Olavi Anttilan Jokioisten historiasta "Kartanosta kunnaksi", mistä tämän historiikin tiedot pääosin on poimittu.

Perhe

Karl Gustav Wigilant avioitui 15.12.1872 Vilhelmina Virtasen kanssa. Heille syntyi 10 lasta, joista vain 4 selviytyi aikuisikään. Lapsista vanhin Kalle Varteva (1873-1948) oli muurari ja eleli koko ikänsä Jokioisissa. Häneltä ei jäänyt perillisiä. Tyttäret Sofia (s.1875) ja Aino Maria (s. 1881) avioituivat edellinen Herman Nikulan ja jälkimmäinen Johannes Simolan kanssa. Kummastakin sukuhaarasta löytynee jälkeläisiä. Nuorin lapsista lohkotilallinen Aarne Anshelm Vigilant (1896-1955) on asunut Jokioisissa ja Humppilassa. aarne Anshelm avioitui 30.7.1921 Suoma Maria Kinoksen kanssa Hänellä oli kymmenen lasta. Emil Johannes Vigilant (1879-1941) avioitui 5.11.1898 lampuoti Juho Kankon tyttären Henriikan (1877-1956) kanssa. Juho Kanko oli Jokioisten kartanon lampuoteja.  Emil Johannes Vigilant muutti 1901 perheineen Tammelaan ja sittemmin 1920-luvun alkupuolella Forssaan. Perheessä oli 13 lasta, joista 8 selviytyi aikuisikään.

Jokioisten kartanoherrat

Olavi Anttilan Jokioisten pitäjähistorian nimi "Kartanosta kunnaksi" viittaa jo siihen, että kartanolla on halki vuosisatojen ollut keskeinen merkitys sekä pitäjälle että koko Jokiläänille. Jokioisten kartanon historian voi katsoa alkavan vuodesta 1562, kun Erik XIV antoi Jokioisten neljänneskunnan läänitykseksi Klaus Kristerinpoika Hornille. Häntä seurasivat lääninhaltijoina Klaus Fleming ja edelleen Jesper Matinpoika Kruus, joka sai Jokiläänin "ikuiseksi omaisuudeksi itselleen ja rintaperillisilleen". Lahjoitus käsitti 26 kylää ja 132 taloa. Läänitys merkitsi sitä, että myöskin alunperin itsenäiset perintötalot maksoivat veronsa lääninhaltijalle ja olivat siten tästä riippuvaisia. Kruusin kuoleman jälkeen tilan omisti hänen poikansa Johan, joka rakennutti Jokioisiin kirkon v.1631, joka toimii edelleen vakituisena kirkkona. Kartanot joutuivat eräässä vaiheessa Ruotsin valtakunnan pankille, joka myi tilan huutokaupalla v. 1791 kreivi Munckille ja vapaaherra E. G. von Willebrandille, joka pian sai tilan kokonaan haltuunsa. Myöhemmistä kartanoiden omistajista mainittakoon marsalkka Mannerheimin setä Johan Mannerheim, joka sittemmin myi osakkeensa Alfred Kordelinille. Kordelinin kuoleman jälkeen kartanot osti Suomen valtio. MTT:n kasvinjalostus muutti kartanon päärakennukseen Tikkurilasta v. 1928.

Maatalouden edistäjä ja tiennäyttäjä

Kartano harjoitti laajamittaista viljelytoimintaa ja karjataloutta ollen monissa asioissa edelläkävijä ja kehittäjä. Uudistuvan maatalouden keskeisiä tekijöitä olivat viljelyalan tehokkaampi hyväksikäyttö vuoroviljelyn ja lannoituksen avulla sekä karjatalous ja uusi maataloustekniikka. Kartano ryhtyi jo 1860-luvulla soveltamaan täysvuoroviljelystä. Vanhoillisten talonpoikien mielestä oli kuitenkin synnillistä kasvattaa heinää pelloilla, koska peltohan oli heidän käsityksensä mukaisesti pelkästään leivän tuottamista varten ja karja sopi ruokkia luonnonheinällä. Täysin eri mieltä oli kartanon vouti K. G. Wigilant, joka oli edistyksellinen mies ja kokeili mielellään uusia viljelytapoja, lannoitusmenetelmiä ja jopa uusia viljelykasvejakin. K.G. Wigilantin kehitysmyönteistä toimintaa tuki kartanon omistaja vapaaherra Johan Mannerheim, jota kiinnosti myöskin karjanjalostus ja meijeritoiminta. Epäilemättä naapurissa sijainneella Mustialan maanviljelyskoululla oli suuri vaikutus Jokioisten maatalouden kehittymiseen ja nimenomaan välillisesti kartanon kautta.

Kuntakokouksen esimies

Kunnanvaltuustojen ja kunnanhallitusten edelläkävijöitä olivat kuntakokoukset ja kunnallislautakunnat. Jokioisten oma kunnallishallinto alkoi vuoden 1874 alusta. Kuntakokuksen esimies, joka oli valittavissa melko pienestä joukosta, oli kunnallishallinnon alkuaikoina itsehallinnon toteutumisen avainhenkilö. Hän totesi keskustelujen tulokset, teki tarvittaessa äänestysehdotukset, kirjoitti pöytäkirjat ja vastasi yleensäkin kuntakokouksen laillisuudesta. Siten ei kuka hyvänsä kelvannut tähän vaativaan luottamustoimeen, vaan häneltä vaadittiin kirjoitustaidon lisäksi laintuntemusta, arvovaltaa ja johtamiskykyä. Kartanon merkitystä ja vaikutusvaltaa osoitti sekin, että kuntakokousten esimiehet olivat yleensä tavalla tai toisella kartanon luottomiehiä. K.G. Wigilant oli kuntakokouksen esimiehenä 1896-1902.

Vain veroa maksavat yhteisöt ja henkilöt saivat osallistua kuntakokoukseen ja äänivalta määräytyi maksettuihin veroihin perustuvien äänimaksujen perusteella. Kunnallislaissa oli kuitenkin äänileikkuri. Tämän vuoksi Jokkis Gods Ab, jolla oli yksin yli kolmannes äänivallasta, saattoi käyttää enintään 1/15 osan paikalla olleiden yhteisestä äänivallasta. Tällaista hallintomallia voinee nimittää kansanvaltaiseksi joukkoparlamentarismiksi. Puheenjohtaminen kuntakokouksissa oli taatusti vaativa tehtävä. Tehtävän vaativuutta lisäsi myöskin se, että kokouksiin tuotiin usein huonosti valmisteltuja asioita, kokousten tehtävät ja toimenkuva pysyivät kauan melko epämääräisinä ja lisäksi äänioikeutettujen osallistuminen kokouksiin oli hyvin vaihtelevaa. Edustukselliseen demokratiaan siirryttiin Jokioisissa vasta Suomen itsenäistyttyä, vaikka vuoden 1865 kunnallisasetus olisi jo antanut mahdollisuuden valtuuston valitsemiseen.

Kunnallishallinnon alkuaikoina oli Jokioisissa ongelmia aina kuntakokousten pitopaikkoja myöten. Aluksi kokoukset pidettiin kirkossa, mutta se oli epämukava ja talvella vaikeasti lämmitettävä paikka. Sama lämmitysongelma oli myöskin kirkon lähellä sijaitsevalla pitäjäntuvalla. Lisäksi pitäjäntupaa käytettiin myöskin leikkaushuoneena. Niinpä 10.3.1879 pitäjäntuvalle kutsuttu kokous jouduttiin siirtämään pappilaan, kun pitäjäntuvan kamarissa säilytettiin ruumista. Leikkaushuone siirrettiin sittemmin pois pitäjäntuvalta ja K.G. Wigilantin isä kartanon entinen vouti Abraham Wigilant sitoutui pientä maksua vastaan huolehtimaan lämmityksestä.

Kirkkoneuvoston jäsen

Kun kunta erotettiin seurakunnasta, tuli pitäjänkokouksesta jälleen kirkonkokous. Sen rinnalla toimi kirkkoraati eli kirkkoneuvosto, joka oli sekä seurakuntaelämää että kirkon taloudellisia asioita ohjaava elin. Kirkkoneuvoston jäsenet olivat yleensä talollisia, lampuoteja, torppareita ja jopa käsityöläisiä. Eräs pitkäaikaisimmista Jokioisten seurakunnan kirkkoneuvoston jäsenistä oli K.G. Wigilant, jolle kertyi palvelusvuosia tässä luottamustoimessa peräti 32 vuotta. Kirkon talouden ja tilien hoitaminen oli aikaisemmin kirkkoherraan tai kappalaisen vastuulla. Kun kirkkoherra K.O. Mannström halusi kuitenkin keskittyä pelkästään papin tehtäviin, valittiin 1881 kirkonisännäksi Henriika Kankon isä lampuoti Juho Kanko Jänhijoelta.

Valinnan jälkeen kuitenkin selvisi, että Juho Kanko ei osannut kirjoittaa ja siksi hänen tilalleen piti valita toinen. Jokioisten seurakunnan taloudenhoito ja tilinpito ei aina ollut asiallista ja arvostelun kestävää. Vuonna 1890 tuli kirkonisännäksi kiertokoulun opettaja Juho T. Tuominen. Tuomisen toiminta oli leväperäistä sekä kirkollismaksujen keräämisen että tilinpidon suhteen. Epäiltiinpä hänen rehellisyyttäkin, kun tileissä havaittiin vajauksia. Tilit kuitenkin tasattiin niin, että vanhimmat rästit pyyhittiin yli ja uusimmat ulosmitattiin. Osan rästeistä maksoivat K. G. Wigilant ja Tuominen yhdessä. Mikä lienee ollut syynä siihen, että Wigilant osallistui tällaisten rästien maksuun, joiden syntymiseen hänellä tuskin on ollut osuutta.

Kutsuntalautakunnan maallikkojäsen ja kutsuntojen vastustaja

Keisarin vuonna 1899 antama helmikuun manifesti aloitti sortokauden Suomessa. Suomalaiset keräsivät keisarin toimenpiteitä vastustavan suuren adressin, johon viidesosa kansasta kirjoitti nimensä. Kuitenkin Lounais-Hämeessä vain kymmenen ja Jokioisissa ainoastaan viisi prosenttia väestöstä kirjoitti nimensä adressiin. Suurena syynä tähän oli maanomistusolosuhteet. Torppareita kiinnosti enemmän maanomistuskysymykset kuin Suomen valtiollinen asema. Liikkeellä oli nimittäin huhuja, että jokaiselle lohkaistaan oma maapala, kun Venäjän lakeja aletaan noudattaa.

Torppareiden penseys näkyi myöskin kerättäessä nimiä ns. asevelvollisuusadressiin vuonna 1901. Kun asevelvollisuuslakia alettiin soveltaa käytäntöön, muodostivat perustuslaillisia oikeuksia korostaneet henkilöt salaisen toimintajärjestön Kagaalin, jonka toiminta-ajatuksena oli vastustaa laittomina pitämiään kutsuntoja. Tämän liikkeen ydinjoukkona olivat sivistyneistö ja talolliset. Uuden asevelvollisuuslain mukaan kuntien tuli kuitenkin nimetä kutsuntalautakuntiin kolme maallikkojäsentä. Jokioisten kuntakokous kieltäytyi joulukuussa 1901 pitämässään kokouksessa suorittamasta henkilövaalia. Uhkasakkojen ja vetoomusten vuoksi Jokioisten oli kuitenkin taivuttava ja kuntakokous valitsi kutsuntalautakuntaan kappalaisen G. E. Fagerin, K.G. Wigilantin sekä Juho Klemelän. Fager ja Wigilant eivät kuitenkaan saapuneet kutsuntatilaisuuteen, mutta kutsunta saatiin suoritettua varaedustajain avulla. Jokioisten kuntakokous jätti uudelleen syksyllä 1902 valitsematta kutsuntalautakunnan jäsenet. Vaikka kunnalle määrättiin uhkasakko, tulivat kuntakokoukseen vain poliisi ja kuntakokouksen esimies K.G. Wigilant, joka siten säästyi henkilökohtaisilta rankaisutoimilta.

Mielipidevaikuttaja

Jokioisiin perustettiin ensimmäinen kansakoulu vuonna 1870. Suomen ensimmäinen maaseutuoppikoulu perustettiin Forssaan vuonna 1899. Jokioisten ruotsinkielinen herrasväki koulutti lapsensa kuitenkin yleensä jossain muualla, sillä Forssan koulua pidettiin hyvin suomalaismielisenä. Merkittävä tekijä kansansivistystyön edistäjänä olivat myöskin sanomalehdet. Jokioisten kannalta tilanne oli sikäli hankala, että Tammela ja Forssa suuntautuivat Hämeenlinnaan ja Jokilääni lähinnä Turkuun. Jokioinen esiintyikin harvoin Hämeenlinnassa ilmestyvässä Hämäläisessä, mutta Sanomia Turusta-lehdessä oli melko usein K.G. Wigilantin ja nimimerkki "Jokioisten pojan" kirjoituksia. Jokioisten pojan kirjoituksia oli yli 20 vuoden ajalta. Rautatien linjauskiistan aikoihin avustajasuhde näyttää keskeytyneen, mutta jatkuneen sitten satunnaisemmin. Ei ole varmuutta, kuka kätkeytyi nimimerkin taakse. Olavi Anttila kuitenkin päättelee, että kyseessä tuskin oli tavallinen talonpoika, eikä virkamieskään, koska Jokioisissa ei ollut näin pitkäaikaisia virkamiehiä. Arpa näyttäisi siten lankeavan K.G. Wigilantiin, joka olisi näin ollen kirjoitellut myöskin nimimerkillä. Jokioisten pojan valistuneisuuttaa kuvaa sekin, että nimimerkki ehdotti jo vuonna 1864 Sanomia Turusta-lehdessä kirjaston perustamista Jokioisiin.

Loppusanat

WIGILANT -sukuseura ry on käynnistänyt sukututkimusprojektin tavoitteenaan historiakirjan julkaisu, missä epäilemättä myöskin K.G. Wigilantin toiminta ansaitsee tulla käsitellyksi. Mutta löydämmekö mistään valokuvaa, mistä hänet voitaisiin varmuudella tunnistaa. Siinäpä salapoliisitehtävä!





--- o ---
(c) 2002 WIGILANT-sukuseura ry